Hämeentien ruuhkaa Pääskylänkadun risteyksessä ennen liikennevaloja (HKMA)

Kohti ensimmäisiä liikennevaloja

Helsingin kolmet ensimmäiset liikennevalot tulivat käyttöön vuosina 1951 ja 1952. Jo sitä ennen oli neljän vuoden ajan käyty hallinnollista kirjeenvaihtoa kaupunginhallituksen, kiinteistölautakunnan ja liikennejärjestelykomitean kesken liikennevalojen tarpeesta ja kohteista. Tuolloin ei kuitenkaan oltu aivan varma liikennevalojen soveltuvuudesta Helsinkiin, koska alunperin oli tarkoitus, että niitä asennettaisiin kokeeksi.

Esityksiä liikennevaloista

Vuonna 1947 Helsingin poliisilaitos esitti kaupungille liikennevalojen eli merkkivalaistuslaitteiden asentamista. Kaupungin kiinteistölautakunta päätti kirjeessään kaupunginhallitukselle puoltaa poliisilaitoksen esitystä. Pöytäkirjoista ei käy ilmi, mihin risteykseen liikennevaloja oli ajateltu.

Seuraavana vuonna tammikuussa kiinteistölautakunta puolsi poliisilaitoksen esitystä merkkivalon asettamista Etelärantatien ja Tehtaankadun kulmaan. Saman vuoden elokuussa kaupungin liikennejärjestelykomitea oli myös aktivoitunut ja esitti "ohjausvalojen asettamista". Lautakunta puolsi esitystä, vaikka itse risteystä ei tälläkään kertaa oltu pöytäkirjaan kirjattu.

Kaupunginkanslia oli ilmeisesti vilkkaan kirjeenvaihdon perusteella todennut, että uusien liikenteen ohjausvalojen asentamista katuristeyksiin tulisi tarkastella hieman laajemmin ja pyytänyt kiinteistölautakuntaa selvittämään asiaa. Lautakunta päättikin 27.9.1948 ehdottaa kaupunginhallitukselle seuraavaa, jota voidaan näin jälkikäteen pitää ensimmäisenä suunnitelmana liikennevalojen rakentamiseksi Helsinkiin:

...ohjausvalolaitteita asennettaisiin kokeeksi lausunnossa mainittuihin, liikennejärjestelykomitean ehdottamiin paikkoihin, joiden lukumäärää saadun kokemuksen perusteella voidaan myöhemmin lisätä, ja että kysymys laitteiden laadusta jätettäisiin liikennejärjestelykomitean ja poliisiviranomaisten ratkaistavaksi.

Seuraavana vuonna tulivat myös joukkoliikenteen liikennevalot ensimmäisen kerran esille. Kiinteistölautakunta puolsi 21.2.1949 poliisilaitoksen esitystä punaisen merkkivalon asentamista Nordenskiöldinkadulta Pasilaan johtavien teiden risteykseen.

Parin vuoden tauon jälkeen kiinteistölautakunta nosti liikennevalot taas esille. Aleksin ja Mikonkadun risteyksen liikennevalojen asentamistyöt olivat loppusuoralla kun kiinteistölautakunta 15.10.1951 puolsi liikennejärjestelykomitean ehdotusta, joka koskee Mannerheimintien ja Simonkadun risteyksen liikennevaloja. Tässä kohtaa sana 'liikennevalot' on ensi kertaa päässyt kiinteistölautakunnan pöytäkirjanpitäjän sanavarastoon.

Lopuksi

Tie kohti ensimmäisiä liikennevaloja kiinteistölautakunnan näkökulmasta oli optimistinen, mutta hieman epäilevä. Poliisilaitoksen ja liikennejärjestelykomitean ehdotuksia puollettiin, mutta silti katsottiin, että liikennevalot asennettaisiin kokeeksi ja vasta myöhemmin niiden määrää lisätäisiin saatujen kokemusten perusteella. Tältä osin lautakunnan käsitys ei juuri poikennut siitä, mitä suuri yleisö 40 vuotta myöhemmin ajatteli esimerkiksi liikenneympyröistä ja töyssyistä. Niitäkin pidettiin aluksi vain kokeiluina.

Liikennevalojen nimitys on ensimmäisten vuosien aikana ilmeikkäästi muuttunut: merkkivalaistuslaite -> merkkivalo -> liikenteen ohjausvalo -> liikennevalot. Jo vuonna 1951 sana 'liikennevalot' näyttää vakiintuneen vaikka esimerkiksi Helsingin sähkölaitos (Helsingin Energia) puhui vielä pitkään 1980-luvulla '1iikenteenohjausvaloista'.