Alt-teksti
Liikennevalojen keskusvalvomo. Konstaapeli Pentti Vainiola päivystää.

Nervanderipuistikon Liikennevalojen keskusvalvomo 1967

Vuonna 1965 Helsingin kaupunki teki merkittävän päätöksen: Se päätti hankkia liikennevalojen ohjaustietokoneen ja perustaa liikennevalojen ohjauskeskuksen. Helsingin Sanomat kirjoitti tapahtuneesta seuraavasti:

Keskiviikkoiltana Helsingin kaupunginvaltuusto teki Helsingin liikenteen ohjauksen kannalta tärkeän periaatepäätöksen hyväksyessään keskusohjatun liikennevalojärjestelmän I vaiheen toteuttamisen aluksi 49 risteyksessä. Eilen kaupunginhallitus tutustui niihin piirustuksiin, joitten mukaan järjestelmä vuosina 1965-1966 rakennetaan.

Liikennettä ohjataan aluksi viiden ohjelman mukaan. Järjestelmän toteuttaminen edellyttää mm. monia pysähtymis- ja pysäköintirajoituksia, jotka pannaan toimeen sitä mukaa kuin liikennevalojen rakentaminen edistyy ja liikenteen lisääntyminen niitä vaatii.

Päätös oli ennakkoluuloton ja poikkeuksellisen edistyksellinen: tuolloin Euroopassa oli käytössä liikennevalojen ohjaustietokoneita vasta Berliinissä ja koko maailman ensimmäinen liikennevalotietokone Torontossa oli otettu käyttöön vasta pari vuotta aikaisemmin vuonna 1963.

Liikennevalojen ohjauskeskus tai kuten silloin sanottiin Liikennevalojen keskusvalvomo oli myös uutta - Helsingin keskus tuli olemaan pohjoismaiden ensimmäinen.

Ylen Elävässä arkistossa on mielenkiintoinen kolmen minuutin video liikennevalojen keskusvalvomosta vuodelta 1972.

Liikennevalojen keskusvalvomo

Liikennevalojen keskusvalvomo tarvitsi toimitilat ja henkilöstön. Sopivimmaksi paikaksi valikoitui Nervenderinpuistikko, jonka länsireunan kallioseinään keskus rakennettiin. Keskusvalvomon juhlallisia vihkiäisiä vietettiin elokuun 8. päivänä 1967.

Liikenteen keskusvalvomon avajaiset 1967
Tämä kädenpuristus Liikennevalojen keskusvalvomon avajaisissa vuonna 1967 käynnisti symbolisesti kaupungin ja poliisilaitoksen yhteistyön liikenteenohjauskeskuksessa: kaupunkisuunnitteluviraston päällikkö arkkitehti Aarne Ervi ja Helsingin poliisikomentaja Veikko Hietalahti. Taustalla tietokonelaitteiston toimittajan saksalaisen Siemens Aktiengesellschaft'in edustaja Dr.-Ing. Christian Darr. Liikenteenohjauskeskuksen arkisto.

Henkilöstö

Keskusvalvomo oli alusta alkaen kahden organisation yhteinen toimipiste. Kaupunkisuunnitteluviraston puolelta valvomossa työskentelivät liikenneteknikko Sulo Lehtinen ja sähköteknikko Reijo Paajanen. Myöhemmin mukaan tulivat liikennevalojen huoltoteknikot, silloisilta virkanimikkeiltään sähköasentajat Martti Kokkonen ja Esa Terävä, jotka pitivät valvomoa tukikohtanaan huoltotyön lomassa. Liikennevalojaoksen päällikkö Olavi Nurmiranta oli säännöllisesti valvomossa, vaikka hänen varsinainen työpöytänsä olikin liikennesuunnitteluosastolla Aleksanterinkadulla.

Helsingin Poliisilaitoksen henkilökuntaa olivat ylikonstaapeli Mauri Vesa sekä vanhemmat konstaapelit Pekka Reinikainen, Antti Oittinen, Raimo Nykänen ja Gunnar Berggren. Seuraavana vuonna mukaan tulivat vielä Seppo Turunen ja Pentti Vainiola. Viimeksimainittu toimi myöhemmin liikennevalojaoksen ylikonstaapelina eläkkeelle siirtymiseensä asti.

Keskusohjatun liikennevalojärjestelmän ensimmäinen toteutusvaihe
Helsingin keskusohjatun liikennevalojärjestelmän ensimmäinen toteutusvaihe vuonna 1967. Ympyrä on liikennevaloristeys, rengas automaattiseen ohjelmanvalintaan (Signalplanauswahl) tarkoitettu ilmaisin ja suorakaide liikennevalojen vihreän ajan säätöön (Grunzeitmodifikation) tarkoitettu ilmaisin. Ilmaisimia rakennettiin todellisuudessa paljon vähemmän kuin kuvaan on merkitty.

Tilat ja laitteet

Keskusvalvomossa oli kaksi kerrosta. Alemmassa kerroksessa oli varsinainen valvomohuone, joka oli yli neljä metriä korkea. Sen toisella pitkällä sivulla oli koko huoneen mittainen valvomopöytä. Siihen oli kytketty kaikki keskukseen tulevat puhelinlinjat kuten poliisin ja kaupungin puhelimet sekä yksi ylimääräinen puhelinlinja. Lisäksi pöytään tuli suora linja jokaisesta liikennevaloristeyksestä. Sen avulla esimerkiksi risteyksessä oleva huoltoteknikko saattoi olla yhteydessä valvomoon. Myöhemmin saatiin vielä "kuuma" linja liikennelaitoksen ohjauskeskukseen 'Lokkiin'.

Pöydän toisessa päässä oli kirjoitinpääte. Sen avulla päivystävä poliisimies antoi tietokonejärjestelmälle kulloinkin tarvittavat ohjauskäskyt. Samalla se toimi lokikirjoitimena eli tulosti kaikki liikennevalojen ohjelmanvaihdot, toimintaan ja vilkulle kytkeytymiset, vikailmoitukset sekä muut järjestelmän tiedot kuten liikennevalojen ajoitukset ja liikennemäärätiedot.

Karttataulu

Valvomohuoneen toisella pitkällä sivulla oli koko huoneen korkuinen karttataulu, joka ulottui nykyisen Hakamäentien tasolle. Taulussa oli pieni hehkulamppu jokaista liikennevaloristeystä kohden. Alkujaan lamppu paloi kirkkaana pääsuunnan liikenteen vihreän valon aikana ja himmeänä vastaavasti pääsuunnan punaisen valon aikana.

Karttataulusta saattoikin havainnollisesti nähdä, miten vihreä aalto eteni esimerkiksi Espalla, yli Mannerheimintien ja jatkui sitten pitkin Lönnrotinkatua. Liikennevalojen kytkeytyminen vian takia keltavilkulle näkyi taululla vilkkuvana lamppuna. Jos valot oli kytketty vilkulle tietoisesti esimerkiksi yöajaksi, lamppu oli pimeänä.

Myöhemmin 1970-luvuilla karttataulun lamppujen toimintaa muutettiin paremmin liikennetilannetta kuvaavaksi: himmeä lamppu osoitti, että risteyksen liikennevalot oli kytketty tavalliseen valo-ohjelmaan kuten aamu- tai iltaruuhkaohjelmaan tai päiväohjelmaan tai iltaohjelmaan.

Sen sijaan lampun ollessa kirkas, valot toimivat erikoisohjelmalla, joita olivat esimerkiksi satama-, jäähalli- tai Finlandia-talon ohjelmat ja muut erikoisohjelmat, kuten voimakas iltaruuhka. Muutoksella haluttiin välttää sellainen harmillinen tilanne, jossa erikoisohjelma saattoi jäädä tarpeettomasti toimintaan tietokonehäiriön tai muun syyn takia. Muut lamppujen toiminnat jäivät ennalleen.

Nervanderinpuistikon liikennevalovalvomon karttataulu
Nervanderinpuistikon liikennevalovalvomon legendaarinen neljä metriä korkea karttataulu 1970-luvulla. Jokainen siinä oleva pieni hehkulamppu kuvasi tietokoneohjauksessa olevaa liikennevaloristeystä.

Työpisteitä

Vasemmalla oven suussa oli liikennevalojen ajoittajan liikenneteknikko Sulo Lehtisen työpöytä, jonka ääressä hän suunnitteli liikennevalojen uusia ajoituksia tai muutti käytössä olevia ajoituksia. Kun ajoitus oli valmis, hänen oli erikseen sovittava poliisipäivystäjän kanssa, koska hän voisi syöttää muuttuneet ajoitukset tietokoneelle. Oman päätteen hän sai vasta paljon myöhemmin.

Valvomopöydän jatkeella oli myös sähköteknikon työpiste, jossa hän suunnitteli liikennevalojen kaapeloinnit ja kytkennät.

Yläkerta ja pohjavesikaivo

Valvomohuoneen vieressä oli tietokonehuone, josta pääsi yläkertaan kierreportaita myöten. Yläkerrassa oli pieni keittiö, sosiaalitilat sekä akkuhuone. Akusto takasi laitteiden virransyötön neljän tunnin ajaksi, jos verkkovirta sattui katkeamaan. Yläkerrasta pääsi eteisen kautta ulos Nervanderinpuistikkoon.

Koska valvomo oli rakennettu kalliotilaan, mahdollisia vuotoja varten oli syvä lattiakaivo. Sen pumppu käynnistyi automaattisesti, kun kaivoon oli kertynyt tarpeeksi pohjavettä. Eräänä päivänä vettä tuli kuitenkin liikaa...

Liikennevalotietokone VSR16013T

VSR16013 oli Siemensin toimittama liikennevalotietokone Vehrkehrsrecher , joka oli tarkoitettu nimenomaan liikennevalojen ohjaukseen. Sen avulla voitiin risteysten liikennevalot kytkeä toimintaan ja keltavilkulle sekä vaihtaa valo-ohjelmaa, esimerkiksi aamuruuhkaohjelmasta päiväohjelmaan.

Alt-teksti
Liikennevalotietokone VSR 16000 rakenne (Siemens)
Laitteisto muodostui kahdesta osasta - ohjausyksiköstä, Steuerrechner ja ajoitusyksiköstä, Signalrechner. Ohjausyksikkö oli Siemensin uudenaikainen 300-sarjan tietokone, joka muodostui keskusyksiköstä, Steuerwerk, laskinyksiköstä, Rechnenwerk, työmuistista, Arbeitsspeicher, ja käyttöohjaimesta, Bedienungsteuerung.

Ohjausyksikkö

Ohjausyksikköön oli liitetty kirjoitinpääte, Bedienungsblattschreiber ja reikänauha-asema, Lochstreifenleser. Alunperin ohjausyksikköön liittyi myös erillinen ohjauspaneeli, Bedienungspulpet. Sen näppäimillä voitiin muodostaa keskusyksikölle osoitetut valo-ohjauskäskyt.

Varsin pian poliisipäivystäjät kuitenkin havaitsivat, että ohjauspaneli oli hidas ja hankala ja tästä syystä sen asemesta käytettiin mielummin kirjoitinpäätettä. Tämä käy ilmi esimerkiksi edellä mainitussa Ylen Elävän arkiston videossa, jossa poliisimies antaa valo-ohjelman vaihtokäskyn kirjoitinpäätteellä.

Ajoitusyksikkö

Ajoitusyksikkö oli liikennevalojen ohjaukseen tarkoitettu erillinen osa, joka oli kytketty suoraan keskusyksikköön. Sen ohjelmisto oli kiinteä ('hardwire'), ja tästä syystä se toteutti säännöllisisesti toistuvat toiminnat eli käytännössä liikennevalojen kiinteät ajoitukset, jotka pysyivät samanlaisina kierrosta toiseen.

Ajoitusmuisti, Signalspeicher oli ajoitusyksikön keskeinen osa. Siihen oli talletettu liikennevalojen ajoitukset kuten valo-ohjelmien kiertoajat ja eri valo-ohjelmien ajosuuntien ja suojateiden punaisen ja vihreän loppuhetkien sekuntilukemat kierron aikana.

Ajoitusyksikköön kuului käskymuisti, Befehlsspeicher, jonka kautta ohjausyksikön lähettämät käskyt kulkivat risteyksiin sekä ilmoitusmuisti, Meldesspeicher, jonka välitti risteyksistä ja ilmaisimista tulevat viestit kuten vikailmoitukset ja liikennelaskennat keskusyksikölle.

Ajoitusyksikköön kuului myös sekuntilaskin, Taktgeber, joka vastasi ajoitusten tahdistamisesta. Sekuntilaskurin 'nakutus' kuului jatkuvasti tietokonehuoneessa. Nakutuksen vaimeneminen oli välitön merkki järjestelmää kohdanneesta vakavasta viasta.

Rumpumuisti
Rumpumuisti taustalla näkyvässä kaapissa oli liikennevalotietokoneen VSR16013T tukimuisti

Rumpumuisti

Aluksi ajoitusmuisti oli tavanomainen muistiyksikkö. Se koko kävi pian riittämättömäksi kun järjestelmään liitettiin lisää risteyksiä. Tästä syystä ajoitusmuistia laajennettiin jo vuonna 1969 rumpumuistilla. Rumpumuisti Trommelspeicher oli nykyisten kiintolevyjen edeltäjä. Se oli ulkoisilta mitoiltaan kooltaan valtava, lähes yhden kuution kokoinen, kun taas sen muistimäärä oli vain noin 140 k eli kymmenesosa jo harvinaiseksi käyneestä 1.44 M:n levykkeestä, 'korpusta'.

Rumpumuisti oli kolmen kuukauden välein pysäytettävä ja sen lukupäät puhdistettava spriillä. Tämä kesti muutaman tunnin ja sen aikana risteysten valo-ohjelmia ei voitu vaihtaa. Tästä syystä puhdistus tehtiin yöllä, jolloin lähes kaikki liikennevalot olivat keltavilkulla.

Tietokonelaitteisto ei mahtunut yhteen kaappiin

Koko tietokonelaitteisto täytti kymmenkunta isoa kaappia. Kaapit oli sijoitettu ohjauskeskuksen tietokonehuoneeseen, joka oli valvomohuoneen vieressä. Huoneen pinta-ala oli noin 40 m2. Lisäksi huoneessa oli tasasuuntaajia ja vaihtosuuntaajia eli virransyöttölaitteita. Niiden avulla tietokonelaitteiston eri yksiköt saivat tarpeelliset jännitteet. Ne varmistivat myös yläkerrassa olevan akuston avulla tietokoneen toiminnan silloin kun verkkovirta oli tilapäisesti poikki.

Laitteisto oli massiivinen ja tuotti paljon lämpöä. Tästä syystä valvomossa oli oltava tehokas jäähdytyslaite. Alunperin jäähdytys perustui vesikiertoon. Vettä kului paljon, mutta se oli tuolloin halpaa eikä ollut jätevesimaksuja. Noin 20 vuoden kuluttua vesijäähdytys uusittiin tavanomaiseksi ilmajäähdytykseksi, jolloin jäähdytyskustannukset vähenivät huomattavasti.

Iso laitteisto tarjosi kuitenkin yhden mukavan edun nykyisiin integroituihin laitteisiin verrattuna. Jos tietokoneeseen tuli häiriö eikä sen käskymuisti lähettänyt vilkutuskäskyä risteykseen, niin päivystäjä saattoi kiireesti juosta tietokonehuoneeseen ja asettaa käsin eristimen liikennevalojen risteyslaitteeseen lähtevään johtimeen. Risteyslaitteisto tulkitsi tämän yhteyden katkeamiseksi ja kytki liikennevalot samantien keltavilkulle.

Keskusohjatun liikennevalojärjestelmän ensimmäinen rakennusvaihe
Euroopan ensimmäinen liikennevalotietokone Siemensin VSR16000 Berliinissä vuonna 1965.

Mielenkiintoisia linkkejä Suomen ensimmäisistä tietokoneista

Ennen mikrotietokoneita - Johannes Thelenin blogi - "Kun koneet olivat rautaa, muistit ferriittiä ja tallennusmedia paperinauhaa." - Sivustosta löytyy esimerkiksi mainio linkkilista vanhoja tietokoneita käsittelevistä suomenkielisistä sivuista.