Opintomatka Pariisin vuonna 1980
Osa 3/3
Matkalle lähtiessäni sain vinkin: "pidä silmäsi avoinna". Tein työtä käskettyä ja se kannatti. Pariisista oli todellakin paljon opittavaa, sillä monet siellä näkemäni ajatukset jäivät hautumaan ja tulivat sitten esille kun aika ja asenteet Helsingissä olivat kypsät.
Esimerkiksi seuraavat liikennevalojen "uutuudet" olivat kaikki saaneet kipinän Pariisista:
Pienet toistopastimet - ne tulivat käyttöön Helsingissä vuonna 1991 ja otettiin liikennevaloasetukseen vuonna 2003 - lisää pikkutoistoista.
Puistokatujen vihreät liikennevalopylväät ja -opastimet - ne suunnitteli TaL Ulla-Kirsti Junttila. Ensimmäiset tulivat käyttään Espalla vuonna 1998.
Oiva - osittainen valo-ohjaus - se tuli ensi kerran käyttöön Turussa vuonna 2001. Ajatus oli pitkään ollut mielessä, mutta sopivaa kohdetta ei löytynyt. Vasta vuonna 2008 Helsingin ensimmäiset OIVA-valot näkivät päivänvalon Mikonkadulla. Seuraavana vuonna rakennetut toiset OIVA-valot Koskelantiellä tulivatkin sitten tosi vaativaan paikkaan - lisää OIVA-valoista.
LIIKENTEEN OHJAUKSESTA PARIISISSA
Liikenteen ohjaus Pariisissa on melkoisen erilaista kuin Helsingissä. Se perustuu pääasiassa yksisuuntaisiin katuihin ja liikennevaloihin. Muu jääkin sitten vähemmälle. Esimerkiksi meillä paljon porua aiheuttavat ryhmityskaistajärjestelyt ovat varsin harvinaisia.
Toinen eroavaisuus Pariisin ja Helsingin välillä liittyy itse liikenteeseen. Ajotyyli Pariisissa on "kevyttä" - vaikkakin ajetaan lujaa niin kuitenkin jatkuvasti ollaan valmiita jarruttamaan. Meillä ajetaan "raskaammin" - kun vauhtiin on päästy niin hevillä ei enää hidasteta nopeutta.
Tästä syystä esimerkiksi punaista valoa vasten käveleminen Pariisissa, mikä onkin varsin yleistä, ei tunnu lainkaan yhtä vaaralliselta kuin meillä Helsingissä. Myöskään ajoneuvojen äkilliset kääntymiset oikeasta reunasta vasemmalle eivät aiheuta hämminkiä - meillä siitä syntyisi peltivaurioita tai ainakin torvet raikuisivat.
Oopperan aukion liikennejärjestelyt - vain muutama liikennevalo-opastin
sekä joitakin 'kielletty ajosuunta' ja 'pysäköinti kielletty' -liikennemerkkejä
Siispä Helsingin ja Pariisin liikenteen ohjausta ei pidä verrata keskenään. Onhan Pariisissa noin 3 miljoonaa asukasta ja koko alueella yli 8 miljoonaa. Ja liikenne myös on sen mukaista.
Tästä huolimatta seuraavassa on joitakin subjektiivisia mietteitä Pariisin liikenteestä ja liikennevaloista. Ehkä ne antavat ajattelemisen aihetta siksi että Pariisissa käytetyt ratkaisut ovat siellä toimivia, vaikka ne meistä tuntuisivat kuinka erikoisilta.
Pariisin katuverkko on varsin omalaatuinen. Ensinnäkin noin 45 % kaduista on yksisuuntaisia. Toiseksi kadut ovat voimakkaasti jäsennöityneet - suurimmilla bulevardeilla on 6 - 10 kaistaa kun taas pikkukaduilla tuskin kaksi autoa mahtuu kohtaamaan toisensa.
Tästä huolimatta näitä pikkukatuja käytetään ruuhka-aikoina läpiajoreitteinä - syynä yksinkertaisesti se, että liikenne päääkaduilla soluu mateluvauhtia.
Pääkatujen risteykset ovat hyvin laajoja ja monihaaraisia. Kolmen kadun risteyksiä on paljon eivätkä neljänkään kadun risteykset ole harvinaisia. Tulohaaroja ei kuitenkaan katujen yksisuuntaisuuden takia ole kovin monta. Tästä syystä risteykset eivät välttämättä ole liikenteellisesti monimutkaisia.
Liikennevaloristeyksen sisäinen pysähdysviiva
- huomaa pienellä korokkeella oleva valopylväs opastimineen
Liikenneympäristö on selkeä. Liikennemerkkejä on vähän. Suojatiet on merkitty nastoilla tai joskus seebramaalauksin. Pysäköintimerkit on kiinnitetty talojen seiniin lyhyin ulokkein kuten meilläkin on viime vuosina ryhdytty tekemän. Suuremmissakaan risteyksissä ei 'kielletty ajosuunta' -merkkiä ja liikennevaloja lukuun ottamatta ole muuta liikenteenohjausta - ei välttämättä edes ajoratamerkintöjä ja silti kaikki osaavat toimia oikein.
Keskustan risteyksistä suurin osa on ohjattu liikennevaloin. Liikennevaloja on jopa aivan vähäliikenteisissäkin risteyksissä. Valot toimivat lähes poikkeuksetta yhteenkytkettyinä siten, että tärkeimmillä yksisuuntaisilla katujaksoilla on yhtenäinen vihreä aalto. Kaksisuuntaisilla kaduilla vihreä aalto tuntuu toimivan huonommin. Aallon nopeus on varsin korkea - selvästi yli 50 km/h. Ruuhka-aikoina vihreästä aallosta ei voinut puhua.
Liikennevalot toimivat lähes poikkeuksetta kaksivaiheisesti - ensin näytetään vihreätä valoa toiselle kadulle ja sitten tätä ristikkäin olevalle kadulle.
Jos kolme katua risteää keskenään niin kolmannelle kadulle näytetään toisen vaiheen aikana punaista valoa ja toisen vaiheen aikana vilkkuvaa keltaista valoa, jolloin ajo varovaisuutta noudattaen on mahdollista. Jos risteäviä katuja on neljä, jätetään pieniliikenteisin katu joskus kokonaan ilman liikennevaloja - eikä taaskaan tunnu syntyvän vaikeuksia.
Poikittaissuunnalle näytetään vilkkuvaa keltaista valoa
pääsuunnalle samanaikaisesti näytettävän vihreän valon kanssa
Valo-ohjelmia (valojen ajoituksia) on yleensä käytössä vain yksi. Kiertoajat eri alueilla vaihtelevat 60 - 80 s välillä. Ruuhka-aikoina valot toimivat useissa paikoissa käsiohjauksella liikennepoliisin painellessa ohjauskojeen nappeja ja säädellessä valojen toimintaa.
Erillisiä vasemmalle kääntyville tarkoitettuja nuoliopastimia, jotka meillä ovat tuiki tarpeellisia, ei käytetä. Toisaalta risteyksissä on usein peräkkäisiä pysähdysviivoja, joiden kohdalle erityisesti kääntyvät ajoneuvot pysähtyvät uudelleen odottamaan vihreää valoa. Järjestely ei tunnu aiheuttavan peräänajoja tai uhkaavia tilanteita.
Liikennevalo-ohjauksen luonne Pariisissa ja Helsingissä on selvästi erilainen. Pariisissa liikennevaloilla ilmoitetaan periaatteessa vain kenellä on milläkin hetkellä etuajo-oikeus ja muutoin ajo risteyksessä tapahtuu normaalien väistämissääntöjen mukaan.
Meillä liikennevalot osoittavat usein myös ajosuunnan vihreällä nuolella, jolloin kääntyminen voi tapahtua turvallisesti. Väistämissäännöstö menettää siten osittain merkityksensä.
Tällainen suuntaus tuli meillä johtavaksi suunnitteluperiaatteeksi 1960-luvun loppupuolella, jolloin nuoliopastimien käyttöä alettiin voimakkaasti lisätä turvallisuuden nimissä. Mihin kehitys olisikaan silloin johtanut, jos nuoliopastimien lisäämisen asemasta olisikin ryhdytty enemmän informoimaan autoilijoita oikeasta ajotavasta liikennevaloissa ja tyydytty nuoliopastimiin vain aivan välttämättömissä kohteissa.
Vasten punaista valoa ajaminen ei tunnu olevan Pariisissa sen yleisempää kuin Helsingissä. Sen sijaan jalankulkijat eivät lainkaan noudata liikennevaloja, jos punainen valo tuntuu palavan vähänkin turhaan. Toisaalta leveiden bulevardien liikenne on jatkuvasti iltaisinkin sangen vilkasta, mikä pakottaa jalankulkijat odottamaan vihreää valoa.
Liikennevalo-opastimet ja erityisesti liikennevalopylvät tuntuvat sopivan hyvin kaupunkikuvaan. Tietyillä keskeisillä alueilla olevat valopylväät on selvästi suunniteltu ympäristön mukaan vanhahtavan näköisiksi. Myös normaalisti käytetty ruskea liikennevalopylväs tuntuu paremman näköiseltä kuin meillä käytettävä kirkas metalliputki.
Olisikohan mahdollista esimerkiksi Esplanadin liikennevaloja aikanaan uusittaessa voida sovittaa ne nykyistä paremmin ympäristöön.
Opastimet ovat useimmiten ennen risteystä. Tämä näyttää selkeyttävän ajotapoja. Lisäksi usein noin 3 - 5 metriä ennen valopylvästä on pysähdysviiva. Toisto-opastimien virkaa toimittavat pienet 1,5 m korkeudella olevat kolmiaukkoiset pienoisopastimet (valoaukot noin 80 mm). Ne on tavallisesti sijoitettu pääopastimen pylvääseen.
Jalankululle varattu alue, joka on rajattu betonipollareilla
sekä tässä tapauksessa myös poikkeuksellisesti ketjulla
Jalankulkijoita ei ole liikennevaloissa otettu lainkaan huomioon. Jalankulkijaopastimia on harvoissa paikoissa ja niiden havaittavuus puuttuvan lipan takia on huono. Yksisuuntaisen kadun menohaaran puoleiselta suojatieltä ei voinut nähdä lainkaan valo-opastimia, joten kadunylityksen aloitus jäi täysin arvion varaan.
Kyllä suomalaiset määräykset jalankulkijaopastimien sijoittamisesta aina suojatien kohdalle tuntuvat siinä ympäristössä tärkeiltä. Sen sijaan meikäläinen määräys jalankulkijaopastimien sijoittamisesta myös suojatien välikorokkeille tuntuu taas turhalta ja liikenneympäristöä monimutkaistavalta.
Eräillä liikennevalojen läheisyydessä olevilla suojateillä vilkkui keltainen valo. Tällä ei kuitenkaan näyttänyt olleen havaittavia vaikutuksia autojen käyttäytymiseen.
Kadunvarsipysäköintiä varten on sekä lippuautomaatteja että pysäköintimittareita. Ajorataan on usein selvästi maalattu teksti, joka osoittaa pysäköinnin maksullisuuden tai paikan olevan varattu jakeluliikenteelle.
Maksullisen pysäköintipaikan osoittava ajoratamaalaus
Jakeluliikenteen paikat on sijoitettu kadunkulmien läheisyyteen ja ne ovat 1 - 2 auton pituisia. Jalkakäytävälle on usein maalattu puolen metrin pituinen nuoli osoittamaan autopaikkaan liittyvän pysäköintimittarin. Pihoilla on myös säännönmukaisesti pysäköityjä autoja - jos ei ollut, niin silloin portti oli liian kapea.
Asukaspysäköintijärjestelmä oli käytössä eräillä alueilla. Se on toteutettu pysäköintimittareilla. Maksu asukkaille on sama kuin muillekin (noin 2 mk/h), mutta asukas saa lisäksi pysäköidä 24 h ajaksi 8 markalla. Muille suurin sallittu pysäköintiaika on 2 h.
Asukkaiden autossa on tuulilasin alareunassa lupalappu ja tähän liitetty muovitasku lippuautomaatin kuitille. Asukaspysäköintijärjestelmä on vielä kokeiluasteella. Se on ollut käytössä vasta 1,5 vuotta.
Viitoitusta Pariisissa. Viitat ovat sisältä valaistuja
ja yleensä varsin hyvin havaittavissa
Viitoitus on keskustassa vähäistä. Yläpuolisia opasteita ei juuri ole. Niiden asemasta käytetään viittapylväitä, jotka on sijoitettu risteyksiin mahdollisimman keskeisesti. Ne osoittavat suunnan 2 - 4 tärkeään kohteeseen kuten OPERA, CONCORDE. Viitat ovat valkoisia ja sisältä valaistuja. Ne näkyvät hyvin joka suuntaan - myös jalankulkijat saattoivat käyttää niitä hyväkseen. Ratkaisu tuntui soveltuvan hyvin ympäristöönsä ja myös täyttävän viitoitukselliset vaatimukset.
Linja-autoja on katukuvassa varsin vähän. Kuitenkin linja-autokaistoja, lähinnä vastavirtakaistoja - on varattu runsaasti. Kaistat eivät kuitenkaan näyttäneet muodostavan mitään yhtenäistä järjestelmä kuten Helsingissä, vaan niitä oli usein varattu vain liikenteellisten pullonkaulojen kohdalta.
Isokokoisia värillisiä valaistuja karttatauluja lähimmistä kaupunginosista oli monin paikoin asennettu jalankulkijoille. Taulujen taustapuolella on joko mainoksia tai metron reittikartta. Tauluja näytettiin myös käytettävän vilkkaasti - olihan paras turistikausi alkamassa. Ilkivallan jälkiä ei tauluissa näkynyt.
Pariisilainen opastustaulu 9. ja 10. kaupunginosasta.
Taustalla vanhahtava liikennevalopylväs