Laivurinkadun huomiovalot Tehtaankadun risteyksessä ovat
toistaiseksi (2010) viimeisimmät jalankulkijan huomiovalot Helsingissä
Jalankulkijan huomiovalot
Jalankulkijoiden huomiovalot näyttävät autoille keltaista vilkkuvaloa silloin kun jalankulkija on pysähtynyt suojatien reunaan aloittaakseen kadunylityksen tai on jo ylittämässä katua.
Huomiovalojen toimintaa ja vaikutuksia tutkittiin syksyllä 1998. Tutkimuksen teki Teknillisen korkeakoulun liikennelaboratorio ja sen tilaaja oli Kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosasto.
Ensimmäiset huomiovalot rakennettiin jo 1990-luvun lopussa. Ne pohjautuvat liikennevalotekniikkaan. Viime vuosina on rakennettu uuteen yksinkertaisempaan tekniikkaan perustuvia huomiovilkkuja mm. Käpylään. Seuraavassa tarkastellaan huomiovaloista saatuja kokemuksia 10 vuotta sitten. Huomiovilkkuja ei tässä käsitellä. Niistä löytyy tietoja liikennesuunnitteluosaston sivuilta.
Huomiovalojen
vuorovilkku näkyy
selvästi autoilijoille
Jalkakäytävän
levennys, jolta
jalankulkija
havaitaan
Infrapuna-
ilmaisimet
havaitsevat
jalankulkijan
Huomiovalo vilkkuu,
kun yksi tai useampi
jalankulkija on
paikalla
Taustaa
Helsingin ensimmäiset jalankulkijoiden huomiovalot rakennettiin Töölön ala-asteelle Töölönkadun ja Sibeliuksenkadun risteykseen vuonna 1996. Seuraavat rakennettiin kaksi vuotta myöhemmin Snellmanin ala-asteelle Albertinkadun ja Punavuorenkadun risteykseen sekä Kallion ala-asteelle Porthaninkadun ja Neljännen linjan risteykseen
Suomessa jalankulkijoiden huomiovalot ovat yleensä toimineet siten, että keltainen valo vilkkuu jatkuvasti tai tiettyinä kellonaikoina kuten koulujen alkaessa ja päättyessä. Sen sijaan Helsingissä huomiovalot vilkkuvat vain silloin kun jalankulkija on kohdalla.
Huomiovalot ovat toimineet pääpiirteittäin ajatellulla tavalla. Niissä käytetyt ilmaisimet eivät kuitenkaan aina havaitse jalankulkijaa riittävän varmasti. Tästä syystä huomiovalot pysyvät joskus pimeinä jalankulkijasta huolimatta tai sitten ne jäävät vilkumaan, vaikka jalankulkija olisi jo ehtinyt poistua suojatieltä.
Teknillisen korkeakoulun liikennelaboratorio tutki syksyllä 1998 huomiovalojen toimintaa videokuvauksin ja nopeusmittauksin. Samalla haastateltiin paikalle osuneita jalankulkijoita ja läheisten koulujen opettajia.
Jalankulkijoiden haastattelut
Jalankulkijat eivät tunne huomiovalojen toimintaa
Vain joka neljäs jalankulkija tiesi, että huomiovalot vilkkuvat vain silloin kun jalankulkija odottaa suojatien reunalla. Jalankulkijoista 5% uskoi huomiovalojen vilkkuvan vain kouluaikoina.
Puolet jalankulkijoista oli nähnyt huomiovalojen vilkkuvan, mutta ei tiennyt siihen syytä. Joka kuudes jalankulkija kuvitteli huomiovalojen varoittavan risteävästä suunnasta lähestyvästä autosta, raitiovaunusta, paloautosta, ambulanssista, koulusta, suojatiestä tai jostain muusta. Joka kymmenes jalankulkija ei ollut koskaan nähnyt huomiovalojen vilkkumista.
Jalankulkijat, jotka kulkivat päivittäin risteyksen kautta, tunsivat parhaiten huomiovalot: tosin heistäkin vain 32% antoi oikean vastauksen. Jalankulkijoista, jotka olivat ajaneet autolla huomiovalojen kautta, kolmasosa tiesi huomiovalojen toimintatavan.
Koulujen opettajista kaikki ja oppilaistakin 40 % tiesi huomiovalojen toimintatavan.
Huomiovalot helpottavat kadunylitystä
Yli kolmasosa jalankulkijoista katsoi, että huomiovalot helpottavat selvästi tai jonkin verran kadunylitystä. Neljäsosa jalankulkijoista ei ollut havainnut huomiovaloista mitään hyötyä.
Eri paikoissa jalankulkijat olivat eri mieltä huomiovaloista. Punavuoressa ja Kalliossa 38% vastaajista katsoi valoista olevan hyötyä. Sen sijaan Töölössä, jossa valot olivat olleet kauimmin käytössä, vain 26% vastaajista piti niitä hyödyllisinä.
Alle 12-vuotiaista lapsista 62% katsoi, että kadunylitys oli helpottunut selvästi tai jonkin verran huomiovalojen rakentamisen jälkeen. Monien haastateltavien mielestä huomiovalojen rakentamiseen liittynyt ajoradan kavennus suojatien kohdalla oli jo helpottanut kadunylitystä.
Kolme neljäsosaa haastatelluista jalankulkijoista katsoi, että huomiovaloista on hyötyä jalankulkijoille nimenomaan koulujen ja päiväkotien läheisyydessä. Eniten huomiovaloja kannatettiin Töölössä (81%), mutta myös Punavuoren (79%) ja Kallion (69%) kannatusluvut olivat varsin korkeat.
Huomiovalot saavuttivat haastateltujen jalankulkijoiden keskuudessa samanlaisen suosion kuin tavanomaiset liikennevalot: 45% haastatelluista oli sitä mieltä, että huomiovalot olisivat risteyksessä paremmat kun taas 44% asetti tavanomaiset liikennevalot etusijalle. Loput katsoivat, ettei risteyksessä tarvita mitään valo-ohjausta.
Autoilijoiden pysähtyminen huomiovaloihin
Kaikki autoilijat eivät pysähdy huomiovaloihin
Jalankulkijoista 30% oli sitä mieltä, että huomiovalojen rakentamisen jälkeen autoilijat pysähtyvät useimmiten tai aina antaakseen heille tietä. Toisaalta yhtä suuri joukko oli sitä mieltä, että autoilijat eivät useimmiten tai koskaan pysähdy huomiovaloihin. Parhaiten autoilijat pysähtyivät jalankulkijoiden mielestä Töölössä ja huonoimmin Kalliossa.
Myönteisimmät kokemukset huomiovaloista olivat 12-18 -vuotiailla nuorilla: heistä joka toinen vastasi, että kuljettajat pysähtyvät aina tai useimmiten ja antavat tietä suojatien reunalla odottavalle jalankulkijalle. Kriittisimmin huomiovaloihin suhtautuivat 18-30 -vuotiaat.
Lähikoulujen haastatellut opettajat kannattivat huomiovaloja ja niihin liittyviä ajoradan kavennuksia. Silti suurin osa heistä asetti etusijalle tavanomaiset liikennevalot. Heidän mielestän huomiovalot eivät riittävästi velvoita autoilijoita. Huomiovaloja pidettiin kuitenkin "parempina kuin ei mitään".
Videoinnit ja nopeusmittaukset
Nopeusmittaukset ja videokuvaukset tehtiin Punavuoren ja Kallion huomiovaloissa keväällä ennen huomiovalojen rakentamista ja uudestaan syksyllä puolitoista kuukautta valojen käyttöönoton jälkeen.
Autojen nopeus pienentyi
Kaikkien yksittäisten sekä jonossa ensimmäisenä ajaneiden autojen nopeus alentui. Huomiovalojen kohdalla autojen nopeus pienentyi Punavuoressa 3.9 km/h (24.7 km/h -> 20.8 km/h) ja Kalliossa 5.7 km/h (30.7 km/h -> 25.0 km/h).
Kauempana huomiovaloista nopeus alentui vähemmän, mutta vielä 40 metrin etäisyydellä vähennys oli Punavuoressa 36.2 km/h -> 34.5 km/h ja Kalliossa 35.1 km/h ->32.3 km/h.
Nopeusrajoitusten ylittäneet autot vähenivät: ennen huomiovalojen rakentamista 40 metrin etäisyydellä huomiovaloista Punavuoressa joka neljäs ja Kalliossa joka viides autoilija ylitti nopeusrajoituksen 40 km/h. Sen sijaan huomiovalojen rakentamisen jälkeen nopeusrajoituksen ylittäneiden osuus väheni molemmissa paikoissa puoleen ennen-tilanteeseen verrattuna.
Jalankulkijoille annettiin tietä
Autoilijat ottivat jalankulkijat paremmin huomioon huomiovaloissa. "Kohteliaiden autoilijoiden" eli jalankulkijoita suojatiellä väistävien kuljettajien määrä kaksinkertaistui molemmissa paikoissa. Punavuoressa tilanteet, joissa autoilija antoi tietä odottavalle jalankulkijalle, lisääntyivät 25%-yksikköä ja Kalliossakin vielä 12%-yksikköä.
Autoilijoiden alttius väistää jalankulkijoita lisääntyi erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa vain yksi jalankulkija odotti kadunylitysmahdollisuutta. Punavuoressa väistöalttius lisääntyi myös silloin, kun jalankulkijat odottivat ylitysmahdollisuutta vain kadun toisella puolella.
Nopeusrajoitusten ylittäneet autot vähenivät
Ennen huomiovalojen rakentamista 40 metrin etäisyydellä huomiovaloista Punavuoressa joka neljäs ja Kalliossa joka viides autoilija ylitti nopeusrajoituksen 40 km/h. Sen sijaan huomiovalojen rakentamisen jälkeen nopeusrajoituksen ylittäneiden osuus väheni molemmissa paikoissa puoleen ennen-tilanteeseen verrattuna.
Jalankulkijoille annettiin tietä: Autoilijat ottivat jalankulkijat paremmin huomioon huomiovaloissa. "Kohteliaiden autoilijoiden" eli jalankulkijoita suojatiellä väistävien kuljettajien määrä kaksinkertaistui molemmissa paikoissa. Punavuoressa tilanteet, joissa autoilija antoi tietä odottavalle jalankulkijalle, lisääntyivät 25%-yksikköä ja Kalliossakin vielä 12%-yksikköä.
Autoilijoiden alttius väistää jalankulkijoita lisääntyi erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa vain yksi jalankulkija odotti kadunylitysmahdollisuutta. Punavuoressa väistöalttius lisääntyi myös silloin, kun jalankulkijat odottivat ylitysmahdollisuutta vain kadun toisella puolella.
Johtopäätelmät
- Jalankulkijoiden huomiovaloista näyttää olleen hyötyä. Autojen nopeudet ovat laskeneet ja nopeusrajoitusten ylitykset vähentyneet. Kuljettajat ovat myös aiempaa useammin väistäneet suojatielle pyrkiviä jalankulkijoita.
- Huomiovalot sopivat hyvin koulujen ja päiväkotien lähelle, jossa ne voivat korvata tavanomaiset liikennevalot.
- Ennen uusien huomiovalojen rakentamista, on kuitenkin varmistettava, että huomiovalojen myönteinen vaikutus autoilijoiden nopeuksiin tulee olemaan pysyvä - vaikutus ei saa perustua uutuudenviehätykseen ja siten jäädä vain muutaman kuukauden pituiseksi.
Pysyvä vaikutus
Videomittaukset uusittiin noin vuoden kuluttua. Tulokset osoittivat, että pieni osa huomiovalojen myönteisestä vaikutuksesta oli menetetty, mutta silti autojen nopeudet olivat laskeneet ja kuljettajat yhä väistivät jalankulkijoita paremmin kuin ennen huomiovalojen rakentamista.
Jälkiarviointia vuonna 2012
Huomiovalojen rakentamisella tavoiteltiin liikennevalojen korvaamista kevyemmällä liikennejärjestelyllä. Osittain tavoite täyttyi - huomiovalot tuntuvat lisänneen liikenneturvallisuuden tunnetta. Sen sijaan niiden vaikutusta esimerkiksi liikenneturvallisuuteen tuskin voidaan koskaan selvittää vähäisten onnettomuusmäärien takia.
Huomiovalojen heikkous on niiden teknisen toiminnan epävarmuus. Huolimatta laitevalmistajien vakuutteluista liikkumattoman jalankulkijan havaitseminen on yhä vaikeaa ja tietyissä tilanteissa jopa mahdotonta. Tästä syystä huomiovalot jäävät monta kertaa vilkkumatta. Mutta useimmiten ne kuitenkin toimivat ja siten kiinnittävät autoilijan huomion paikkaan, jossa on noudatettava erityistä varovaisuutta - myös silloin kun huomiovalot eivät vilku.