Kääntyminen kaksiaukkoisella opastimella ja yhden suojatien valo-ohjaus risteyksessä
ovat vuodelta 1990 peräisin olevia liikennevaloasetuksen uudistuksia.

Liikennevaloasetus
ajan tasalla myös 2010-luvulla (2)

. . . takaisin edelliseen osaan

Joukkoliikenne liikenneympyrän läpi

Liikennevaloilla tai JOKERI-valoilla voidaan liikenneympyröissä suosia busseja, jotta ne eivät turhaan joudu jonottamaan ympyrään pääsyä. Isoissa liikenneympyröissä valo-ohjauksella bussi ja erityisesti raitiovaunu voidaan lisäksi ohjata kulkemaan suoraan ympyrän läpi pysäyttämällä sitä risteävä muu liikenne. Tähän voidaan käyttää nuoliopastimella varustettuja JOKERI-valoja, jolloin pääkadun suuntaista ympyrän liikennettä ei tarvitse pysäyttää bussin tai ratikan takia.

Tämänkaltaista liikenneympyrän valo-ohjausta on suunniteltu Helsingin Laajasaloon Kruunuvuoren alueen pääkadulle Koirasaarentielle.

Ratikka liikenneympyrän läpi jokerivalojen avulla

Ratkaisu on JOKERI-valoja koskevan poikkeusluvan hengen mukainen eikä vaadi uutta poikkeuslupaa. Nuolen käyttö on ollut ensi kerran esillä jo vuonna 1987, jolloin Helsingin kaupunki sai poikkeusluvan JOKERI-valojen edeltäjälle, ratikkavaloille. Nuolikuvio oli hakemuksen liitteenä olleessa piirustuksessa, joskaan itse päätökseen nuolta ei tuolloin kirjattu.

Ratikkaopastimesta joukkoliikenne-opastimeksi

Ruotsalainen
joukkoliikenneopastin

Ruotsissa on käytössä suomalaista raitiovaunuopastinta muistuttava opastin (S ▬ ↑ ), joka on nimeltään kollektivtrafiksignal - signal för trafik med buss i särskilt körfält med spårvagn. Sillä voidaan ohjata ratikoiden ohella myös linjaliikenteen busseja vaikka itse risteyksessä ei kulkisikaan ratikoita.

Suomessakin ajatusta joukkoliikenneopastimesta on epävirallisesti mietitty useaan kertaan. Helsingissä omaksuttiin vuonna 1992 tulkinta, jonka mukaan raitiovaunuopastimella on mahdollista ohjata erikseen määriteltyjä busseja silloin kun nämä liikennöivät raitiokiskojen kohdalla olevaa ajokaistaa myöten.

Tulkinta perustui siihen, että bussit rajataan tarkasti linjabusseihin - ei siis ole mahdollista sallia minkä tahansa bussin noudattavan raitiovaunuopastimia. Tulkinnan taustalla on kaksi tärkeää liikenneturvallisuuteen liittyvää näkemystä:

• Raitiovaunuopastimet eivät ole tarkoitetut kaikille tienkäyttäjille, joten niiden oikea ymmärtäminen edellyttää vähintään linjaa ajavien bussinkuljettajien pikakoulutusta
• Muut kuin määritellyillä linjoilla ajavat bussit eivät saa noudattaa raitiovaunuopastimia. Muut bussinkuljettajat eivät siten voi väittää noudattaneensa muuta kuin oman tulosuuntansa pääopastinta - esimerkiksi viereisen kaistan raitiovaunuopastinta.

Tulkinta on erinomaisen hyvä. Se antaa mahdollisuuden hoitaa esimerkiksi liikenteellisiä poikkeustilanteita, joiden aikana raitiovaunut korvataan samaa reittiä ajavilla busseilla ilman että pysäkkejä tarvitsee siirtää. Pysyvästi raitiovaunuopastimilla ohjataan busseja esimerkiksi Mechelininkadun ja Itämerenkadun risteyksen liikennevaloissa (kuva alla)

Itämerenkadun ja Mechelinkinkadun risteyksessä oikeaan
kääntyviä busseja ohjataan raitiovaunuopastimella

Tulkintaa on myöhemmin laajennettu siten, ettei bussin tarvitse olla ratikkakiskojen kohdalla vaan se voi olla myös kiskojen viereisellä ajokaistalla kuten Kaivokadulla Helsingissä.

Edellä olevasta tulkinnasta on tästä syystä enää pieni askel siihen, että jätetään maininta ratikoista kokonaan pois, jolloin teksti voisi olla seuraava: Raitiovaunuopastimella on mahdollista ohjata erikseen määriteltyjä busseja.

Näin raitiovaunuopastimella voitaisiin ohjata busseja muuallakin kuin Helsingissä. Vielä tämä ei ole mahdollista. Mutta sitä mukaa kun joukkoliikenne-etuudet ja bussikaistat yleistyvät, kasvaa tarve bussiliikenteen ohjaukseen erillään muusta liikenteestä. Silloin uusi joukkoliikenneopastin selkeyttäisi valojen ymmärrettävyyttä ja yksinkertaistaisi bussiliikenteen valo-ohjausta.

Polkupyoraopastimet yleistyvät – ymmärretäänkö ne oikein

Nykyinen polkupyöräopastin on määritelty lainsäädännössä vuonna 1982. Se on neliaukkoinen opastin, jonka ylimmässä valo-aukossa on valkea polkupyöräkuvio sinisellä pohjalla. Muuten se vastaa tavanomaista kolmiaukkoista 80-100 mm valo-opastinta.

Pienet toisto-opastimet eli pikkutoistot tulivat liikennevaloasetukseen vuonna 1990. Niiden käyttö on jatkuvasti lisääntynyt, koska ne parantavat valo-ohjauksen ymmärrettävyyttä erityisesti laajoissa ja monimutkaisissa risteyksissä. Ne vähentävät tarvetta sijoittaa risteyksen taakse toisto-opastimia "takatoistoja", jotka usein näkyvät ikävästi väärille tulosuunnille.

Helsingissä on pari vuotta sitten lähdetty pyöräilyn kehittämisessä keskieurooppalaisille urille. Pyöräilyä ei enää nähdä kävelyyn liittyvänä ”nopeana jalankulkuna” vaan nimenomaan itsenäisenä kulkutapana, joka käyttää entistä enemmän sille suunniteltuja erillisiä väylänosia kuten pyöräkaistoja. Tämä lisää polkupyörien muusta liikenteestä poikkeavaa valo-ohjausta ja samalla myös pyöräopastimien tarvetta.

Pyöräilijä tulisi ensisijaisesti ohjata valojen ohitse koroke- tai muilla järjestelyillä. Tämä ei useinkaan ole mahdollista tilanpuutteen takia. Silloin voidaan käyttää polkupyörien BEPOLITE -valo-ohjausta, jolloin pyöräilijä välttyy pysähtymästä valoihin ristikkäisen jalankulkuvihreän takia.

Pienten toisto-opastimien käyttöön liittyy epäkohta, jonka lainsäätäjä on ennakoinut. Liikennevaloasetuksen §14:3 toteaa:

Pysäytysviiva Bepolite-
polkupyörävaloissa

Pientä toisto-opastinta ei saa käyttää, jos se voidaan erheellisesti käsittää polkupyöräopastimeksi ja tästä aiheutuu vaaraa

Vaikka lainsäätäjä on tässä kohden katsellut asiaa polkupyöräilijän näkövinkkelistä, niin samalla tavalla vaaraa voi aiheutua myös siitä, että auton kuljettaja erheellisesti käsittää polkupyöräopastimen pikkutoistoksi ja lähtee liikkeelle ennen aikojaan polkupyörän vihreällä valolla vaikka ajoneuvo-opastin on vielä punaisena.

Pyöräkäytävän (jalkakäytävän tasolla oleva maalilla tai vastaavalla jalkakäytävästä erotettu pyörätie) valo-ohjauksessa ei ole ongelmia, koska autojen ja polkupyörien opastimet ovat eri pylväissä (ylempi kuva).

Tästä Helsingissä on jo kymmenen vuoden ajalta hyvät kokemukset: BEPOLITE-valo-ohjauksen ansiosta pyöräilijä välttyy enimmillään lähes puolen minuutin tarpeettomalta odotukselta punaisissa valoissa.

Sen sijaan pyöräkaistan valo-ohjauksessa tulee olemaan ongelmia, koska pyöräopastin ja auto-opastin sijoitetaan samaan pylvääseen (alempi kuva).

Alla olevassa toisessa kuvassa on esimerkki pyöräkaistan valo-ohjauksesta tilanteessa jossa autojen ja polkupyörien vihreä valo on ainakin osittain eri aikaan.

A - Nykyinen polkupyöräopastin
B - Keskieurooppalainen polkupyöräopastin
C - Pieni toisto-opastin ja polkupyöräopastin

Nykyinen opastimien sijoitus olisi piirroksen A mukainen. Autoliikenteen opastin on ylempänä ja sen alla on polkupyöräopastin, joka muistuttaa autoliikenteen pikkutoistoa. Niinpä huolimaton autoilija saattaa lähteä liikkeelle yhtä aikaa pyöräilijöiden kanssa ja vaara on ilmeinen.

Sen sijaan Keski-Euroopassa käytössä oleva pyöräopastin (piirros B) estää erehtymisen. Saman toki tekee myös piirroksen C mukainen opastinjärjestely, mutta se lisää opastimien lukumäärää.

Keskieurooppalainen polkupyöräopastin olisi selkeä. Siinä käytetään polkupyörän kuviomaskia kuten jalankulkijaopastimessa. Tällaista polkupyöräopastinta ei hevin sekoita ajoneuvo-opastimen pikkutoistoon.

Keskieurooppalainen opastintyyppi on muutenkin turvallisempi, sillä jos nykyisen polkupyöräopastimen sinipohjainen valoaukko sammuu, opastin on hämärässä ja pimeässä aivan ajoneuvojen pikkutoiston näköinen.

Lopuksi

Kansainvälisesti arvioiden Suomen liikennevaloasetus on onnistunut ja ottaa hyvin huomioon liikennevalojen suunnittelun ja toiminnan erikoisvaatimukset. Tämä on seurausta tiiviistä yhteistyöstä liikenneministeriön ja kaupunkien kesken - liikenneministeriö on tarvittaessa myöntänyt kaupungeille poikkeuslupia uusien liikennevalojen kokeiluihin. Kokeilujen vaikutukset on tutkittu ja raportoitu ja vasta sittenuudet ohjaustavat ovat tulleet asetukseen ja sitä kautta vähitellen liikennevalojen jokapäiväiseen käyttöön.

Pohjoismaiset liikennevaloasiantuntijat pitävät suomalaista liikennevalolainsäädäntöä joustavana ja edistyksellisenä. Esimerkiksi Ruotsissa vilkkuvaa jalankulkuvihreää ei juuri käytetä, koska sille määritelty ajoitustapa jäykistää ikävästi liikennevalojen toimintaa.

Uskon, ettei kehitys pääty tähän. JOKERI- ja OIVA-valot ovat jo varmoja tulokkaita seuraavaan liikennevaloasetukseen. Myös määräykset valo-ohjauksen piiriin kuuluvista ajosuunnista ja suojateistä tulevat todennäköisesti vieläkin täsmentymään.

Sen sijaan uusi polkupyöräopastin, mahdollinen joukkoliikenneopastin sekä toisto-opastimen uusi sijoitustapa ovat vasta ajatuksia – niitä on ensin harkiten kokeiltava ja niiden vaikutuksia huolella tutkittava, ennen kuin ne ovat valmiit yleiseen käyttöön. Mutta juuri tällä tavalla toimien liikennevaloasetus tulee pysymään ajan tasalla myös 2010-luvulla.

Tämä kirjoitus pohjautuu Suomen Tieyhdistyksen Väylät ja Liikenne 2010 -tapahtumassa Jyväskylässä 13.10.2010 pitämääni esitykseen. Se on päivitetty ja monilta kohdin uusittu 1.12.2012.